Pentti Viherluoto kertoo muistelmateoksessaan "Puhelinlankojen aikaan" kesistä Ruissalossa ja metsän siimekseen rakennetussa majassa, Metsolassa: "Metsolassa me toverukset olimme siliaaneja ja meillä oli oma kieli: mongaler. Sama sana merkitsi Metsolaa. Leikkeihimme kuului juttutuokioita ja kertomuksia. Yksi vuorollaan luki, toiset kuuntelivat. Kun kertomukset loppuivat, Aimo-veli keksi uusia. Me pidimme niistä niin paljon että hän kirjoitti vielä paljon lisää. Me piirsimme myös sarjakuvia, joista koottiin vihkoja. Oli Tarzan-sarjoja, Hölmöläis-sarjoja ja avaruussarjoja. Niitä lainattiin ja luettiin toveripiirissä ahkerasti."
Näitä kuvitettuja vihkoja on säästynyt kymmenittäin. Useimmat ovat talvisodan pommitusten jäljiltä reunoista palaneita. Monissa vihkojen tarinoissa - samoin kuin muutamissa säästyneissä käsikirjoituksissa - seikkailee henkilö nimeltä Buansljuang. Hahmon syntymisestä Pentti on muistellut näin: "Holger, kapteeni Eklundin sukulainen, leikki kaiket kesät kanssamme. Leikkikielellämme silianiksi hänen nimensä oli Buansljuang, lyhyemmin vain Buan, ja hän oli Susimetsän linnan hovinarri, josta veljeni kirjoitti lukemattomia kertomuksia."
Alla on luettavissa kolme Aimo Viherluodon kirjoittamaa versiota esipuheeksi Buansljuangin seikkailuihin.
- - -
"Tämä
seikkailujuttu on omistettu – sydämellisin terveisin Roopelta
ja kaikilta muilta Susimetsäläisiltä – niille
pojille, jotka pitävät oikein huimista seikkailuista.
Timo Haukkala
24.XII.1930"
***
"Paitsi vähäistä
romantisointia olen kirjoittanut nämä tarinat täysin
totuudenmukaisesti itse sankarilta, Buansljuangilta, Susimetsän
Linnan Hovinarrilta kuulemieni kertomusten perusteella.
Syksyllä
vuonna 1930 olin vieraana Susimetsän Linnassa. Aina illalla, sen
jälkeen kun hyvät yöt oli toivotettu, minä
kirjoitin huoneessani tätä seikkailujuttua muistiin. Se on
tässä sellaisenaan kuin sen silloin tein. Palattuani
Susimetsästä joulun aaton aattona annoin kohta kiihkeästi
odottavien ystävieni lukea Buansljuangin uusista elämyksistä.
Sen jälkeen käsikirjoitusta on selaillut monen moni
jännityksestä väristen ... ja toisinaan naurun
kyyneleet näköä haitaten.
Huom! Kaikki kunnia
näistä jännityksen ja hyvänolon hetkistä
Buansljuangille!
Käsikirjoitus
pelastui sotatalvena 1939 tulipalosta kuin ihmeen kautta, mutta
alkuosa oli kadonnut. Siitä on jäljellä vain kaksi
kuvapiirrosta. Alkutapahtumat on tässä kuitenkin myös
lyhyesti kerrottu, joten mitään ei puutu."
***
"14.III.42
Kaikki
Buansljuangin seikkailut olisi syytä kirjoittaa muistiin, mutta
siitä tulisi ylivoimainen työ. Ne jutut, jotka vuosien
kuluessa olen kuullut hänen itsensä kertovan Susimetsän
Linnan takkahuoneessa ovat monet sitäpaitsi jo minulta
unohtuneet niin, etten muista tarinaa kokonaisuudessaan, vaan jonkun
hauskan kommelluksen sieltä, toisen täältä.
Yritän nyt
kuitenkin kertoa teille jotain niistä seikkailuista, jotka ovat
jääneet aikanaan kertomatta.
(Minun ei tarvinne
huomauttaa, että kaikki, mitä puhun, on totta.) Jos jokin
seikka joskus vaikuttaa uskomattomalta, on muistettava se, että
erikoiselle herrasmiehelle tapahtuu aina erikoisia asioita. Sehän
on ilman muuta selvä! Ja Buansljuang ei ole mikään
tavallinen ihminen. Nimikin jo sen ilmaisee...
Minulla on kunnia
lukea Buansljuang parhaimpiin ystäviini.
(Kauan ei kestä,
ennenkuin taas matkustan Susimetsään kuuntelemaan uusia
tarinoita. Mutta siihen mennessä ... kerrotaan vanhoja.)"